Pari viimeistä viikkoa on kulunut niin hujauksessa, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne, vaikka tarkoitus oli päivittää kuulumisia jo kauan sitten. Viikko keskenmenon toteamisen jälkeen päädyin käymään lääkärissä vatsakipujen takia, mutta syyksi paljastuikin lopulta se, että käyttämäni lääkkeet olivat aiheuttaneet ummetusta. Molemmat testit olivat aivan puhtaan valkoisia, ei haamun haamua.

Mikä siinä onkin, etten pysty hallitsemaan sitä valtavaa pettymystä ja pelkoa minkä epäonnistunut inseminaatio herättää. Mieli oli niin musta, että olin lähes varma, että mussa on jotain peruuttamatonta vikaa eikä lasta koskaan tule. Kun pääsisi edes oikeana testipäivänä testaamaan! Maanantai 10. Eilen oli ihana päivä! Illalla alkoi mahakipu ja sitten vuoto.

Punane tupa ja perunamaa, naisparin perheprojekti. Meidän tarinoita voi seurailla osoitteessa vahanhymya. Meidän adoptio step by step.

Projektista ja meistä About us.

Toimiva etäsuhde - mahdollisuus vai mahdottomuus? Epävarmaa, väkinäistä vitsin vääntöä on yritetty tehdä ja toisaalta taas myös keskustella vakavasti aiheesta. O n katsottu vuokra-asuntoja ja suunniteltu Ikean ostoslistaa. Olisiko televisio kuitenkin hyvä ostos läppärin kaveriksi, koska pidemmän päälle on kurjaa katsoa ohjelmia tietokoneelta? Olisiko auto hyvä vaihtaa dieseliin, vai tuleeko tuota välimatkaa loppujen lopuksi edes ajettua? Miten vuosien jälkeen oppiikin elä.

Seuraavana päivänä päätöksen saapumisesta pikku-E täytti tosiaan 5 kuukautta. A yllätti minut aamulla tuomalla aamupalan sänkyyn ja toivotti hyvää äitienpäivää, onnitteli minua adoption vahvistamisesta. Nukuin niin kauan kun halusin ja minulla oli aina puhtaat vaatteet. Valvoin myöhään omasta halustani ja siivosin usein. Minulla oli mielin määrin omaa aikaa. Tahtoisinkin nyt näin hyvästiksi .